Mikä ihmeen vegan and wild?
Jo tovin @veganandwild-tiliä, ja tätä blogia pitäneenä on ehkä aika kurkistaa ruudun toiselle puolelle. Kuka täällä oikein vegaanisista resepteistä intoilee?
Mokkapaloista ja kokkishowsta
Olen Oona, Lappiin hurahtanut Iisalmesta kotoisin oleva ruokavaikuttaja, elintarviketieteiden maisteri, joogaintoilia, hitaamman ja tietoisemman elämän puolestapuhuja ja vegaani. Ruoka on aina kiehtonut minua tavalla tai toisella, ja keittiössä puuhailu on tuntunut kovin luontaiselta jo pienestä piteän. Leipominen ja siivoaminen oli parasta. Kyllä! Rakastin siivota, erityisesti keittiön kaappeja. Olisipa tuo into edelleen tallella. Silloin penskana mokkapaloja ja keksejä tuli leivottua varmaan viikottain. Ihailin ruotsalaista Tina Nordströmiä, tuota skånelaista kokkia, jonka kokkishow oli viikon kohokohta, samoin kuin hänen kirjoittamansa kokkikirjan leipomusten luominen. Se kirja oli ihana! Haaveilin, että isona minusta tulee kuten Tina, iloinen hyvän ruoan lähettiläs, jolla on oma kokkishow.
Animalia kurssin kääntäjänä
13-vuotiaana löysin Animalian nettisivuille lukemaan tuotantoeläinten oloista, turkistarhauksesta, ja kaikesta muusta eläimiin kohdistuneesta julmuudesta. Ei auttanut kuin alkaa kasvissyöjäksi, ja opetella laittamaan itse ruokani muun perheen syödessä kovin lihapitoisesti. Tosin taisin elää ensimmäiset vuodet kasvissyöjänä lähinnä viinirypäleillä, leivällä ja jogurtilla. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä muutakaan söisin, ja kaupan valmisruokavalikoima oli löyhästi kuvailtuna köyhä.
Kokkishowt unohtuivat, ja päädyin lukion jälkeen opiskelemaan kotitalousopettajaksi. Siis kirjaimellisesti päädyin. En tiennyt mitä lukion jälkeen opiskelisin, ja kaikki kaverit hakivat OKL:ään, joten sieltä minäkin valitsin seuraavan polkuni. Pääsinkin täysillä pisteillä Savonlinnaan opiskelemaan köksäopeksi vain tajutakseni, ettei opinnot ole lainkaan minua varten. Sinnittelin neljän kuukauden verran, kunnes löysin taloustieteen oppikirjat, joilla voisi hakea Helsingin yliopistoon opiskelemaan elintarviketieteitä. Taloustieteet kun kuulosti sata kertaa hienommalta, kuin puhtaanapidon opinnot. 2019 valmistuin elintarviketieteiden maisteriksi.
Minustako vegaani
Merkittävä taitekohta lienee kuitenkin se hetki, kun eläinperäisten tuotteiden syöminen tuotti enemmän ahdistusta kuin iloa. Elettiin kevättä vuonna 2018. Toisaalta tuntui typerältä alkaa vegaaniksi, sillä en kaivannut mitään outoa leimaa otsaani. Kasvipohjaiselle ruokavaliolle ja elämäntyylille ei kuitenkaan löytynyt muuta paremmin kuvaavaa nimeä. Ja ainakin voisin olla siisti vegaani, en tiukkapipoisesti muiden lautasia syynäävä elämäntapakyttääjä. Siispä minusta tuli vegaani, joka on valintojaan joutunut selittelemään, käymään vaikeitakin keskusteluja (ihan kuin minulla olisi vastaus kaikkeen) ja tehnyt aikamoisen muutoksen siinä, mitä lautaselle pistää.
Vasta vegaanisuuden myötä olen todella joutunut, pakon sanelemanakin, laittamaan ruokaa. Vegan and wild syntyi ajatuksesta jakaa inspiraatiota muillekin vegaanisen elämän alkutaipaleella oleville, ja ihmisille, jotka ovat muuten vain kiinnostuneita lisäämään kasvipohjaisen ruoan määrää ruokavaliossaan. Olin lopen kyllästynyt syömään tylsiä ruokia, joita ei tehnyt mieli edes valmistaa taikka syödä. Löysin itseni selailemasta ruokablogeja ja innostuin vegaanisesta ruoanlaitosta ja leivonnasta, siitä miten vegaaninen ruoka ja sen laittaminen tarjosi haasteita, samalla kun oma olo koheni huomattavasti syötyäni monipuolisesti ja ravinteikkaasti juuri niitä ruokia, joita teki mieli. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nykyään rakastan laittaa ja kuvata ruokaa, ja jakaa vegaanisen ruoan ilosanomaa niin Instagramissa, täällä blogissani kuin perheelle ja ystäville kokkaamalla, jotka lähestulkoon ovat yksimielisiä siitä, että vegaaninen ruoka voi oikeasti olla hyvää!
Enkä vegaanina koe olevani outo, oloni on lähestulkoon tavallinen. Eikä vegaanisuus juurikaan enää herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Koen lähinnä vain innostusta, jos joku kokeilee reseptejäni tai kertoo tehneensä yhdenkin kasvipohjaisen valinnan, oli se sitten oman terveyden, ympäristön, ilmaston tai eläinten vuoksi. Jokainen askel on kohti parempaa ja kestävämpää maailmaa. Iloitaan niistä yhdessä!
Niin ja siitä, mikä ihmeen vegan and wild? No vegan tietysti kuvaa vegaanista ruokaa ja wild luontoseikkailuita, itsenäistä ajattelua ja oman polun kulkemista, johon en voi kuin kannustaa. Hetken mielijohteesta syntyneestä Instagram-tilistä onkin muotoutunut ruoan ympärillä pyörivä elämäntyyli ja työ, mutta en voi valittaa, sillä hyvä ruokahan on parasta!
Löytyykö sieltä muita vegaanisesta ruoasta innostuneita? Olisi kiva kuulla susta kommenteissa! :)
