Lofoottien top 6 vaellusta
Unelma Norjasta
Lofooteilla vietetyn kesän jälkeen tuli mieleen, että voisin kerätä yhteen suosikkivaelluksiani. Onhan vuorien huiputus yksi syy miksi rakastan Norjaa niin valtavasti. Norjassa asumisesta olen haaveillut siitä saakka kun siellä ensimmäisen kerran vierailin 2019. Tällöin tutuiksi tulivat Tromssa ja Lofootit. Vuonna 2020 vuorossa oli Senja ja Lyngenin Alpit ja 2021 jälleen Lofootit. Kuin sattuman kaupalla pääsin keittiötöihin Henningsvaeriin Lofooteille, ja pääsin toteuttamaan yhden suurimmista unelmistani. Unelma Norjasta.
20 huiputuksen ja 10 000 nousumetrin myötä jaan niistä nyt kuusi suosikkiani. Vaellukset eivät ole paremmuusjärjestyksessä.
Helvetestinden
602m haastoi niin kestävyydessä kuin kiipeilytaidossa. Retki Bunes Beachille huipentui yön yli vaellukseen Helvetestinden huipulle. Helvetestinden viehätys piilee monipuolisessa matkassa ja siinä, että reitti jakautuu selkeisiin osioihin. Matkalla huipulle vastaantullut pienen pieni jackrussel motivoi jatkamaan. Jos tuo pieni koira pääsi huipulle niin kai pääsen minäkin. Entisenä korkeanpaikan kammoisena tietyissä kohdissa piti todella keskittyä ja olla katsomatta alas. Rinkkaan pakatut eväät, kamerat ja makuupussi lisäsivät haastetta osioissa, joissa piti hieman boulderoida. Mutta voi veljet sitä pastellin määrää huipulla! Tänne todella kannattaa suunnata auringonlaskun aikaan. Huipulla on yksi tai kaksi telttapaikkaa, mutta aavistuksen alempana on taso, jolle mahtui useampi makuupussi riviin.
Matmora
Korkeimmalla huiputtamallani vuorella välttyy ihmisjoukoilta ja pääse näkemään sitä ikonista Lofootti-maisemaa. Vuorten siluetti todella hiveli silmiä. Reitti on kohtuullisen helppo, ei vaarallisia rotkoja tai jyrkänteitä.
Mannen
Helppo ja hulppea vaellus alkaa Haukland Beachiltä. Lampaiden saattelema nousu on maltillinen, mutta näkymät Haukland Beachille ja Uttakleiville ovat upeat! Vihreän turkoosia vettä ja ympärillä kohoavia vuoria.
Fløya ja Svolvaergeita
Svolvaergeita otti luulot pois köysireitillään. Tällä vaelluksella pääsin kokemaan pelkäämäni köydet, joiden avulla itsensä hilataan seinäjyrkkää kalliota pitkin ylöspäin. Tämä oli niitä harvoja kertoja, jolloin muistan pelänneeni sekä itseni, mutta myös Svolvaergeitin huipulla köysikiipeilevien puolesta, jotka hyppelivät kiveltä toiselle. Reitti jatkuu Fløyalle, jossa vastassa oli lampaita ja jälleen pinkki auringonlasku.
Festvågtind
Tämä on suoraan sanottuna aika kamala reitti, mutta en parhaiden maisemien vuoksi voinut jättää sitä listalta. Auringon lasku ja nousu 541m korkeudessa oli aika eeppinen kokemus. Samoin asfaltille tarkoitetut lenkkarit jyrkällä hiekkapolulla (:D). Reitti alkaa hauskasti suurten kivilohkareiden läpi hyppelemällä, jatkuu puiden kautta ensimmäiselle tasanteelle, jonka jälkeen seuraa hieman turhauttavat kivet ja hiekkaeste ennen huippua. Älä kuitenkaan turhaudu reitillä, Henningsvaerin yli avautuvat näkymät varsinkin keskikesällä palkitsevat.
Hoven
Gimsøylla sijaitseva Hoven ei tarkalleen ottaen ole vuori vaan 368m kohoava kukkula. Reitti alkaa leppoisasti golfkenttien välistä ja jatkuu helppokulkuisena huipulle. Huipulta joka suuntaan aukeavat näkymät tarjoavat silmänkarkkia. Tätä kukkulaa ei kannata jättää välistä!
